Meidän elämää ja kuulumisia

16. tammi, 2022

Vuosi 2022 on alkanut ja mietteet käyvät läpi kuulumisiamme sitten viimeisen kirjoitukseni. Kesä oli kuuma kuin mikäkin ja se vähän oikein haittasi lenkkejä ym. koirien päiväpuuhaa. Vaikka asumme järven rannalla, koiramme eivät juuri uiskentele vapaaehtoisesti. Suppailu sen sijaan on eritoten Kitille mieleen. Se ihan kimpaantuu, kun järvilenkki on heitetty ja aletaan saapua rantaan, sillä se haluaa aina samantien uudelle lautalenkille. En tiedä yhtään, mistä se siinä lajissa niin pitää, mutta se on varmaa, että neidin lempilaji on löytynyt :-) Lotta ja Otto lähinnä seisovat viileässä vedessä ja tulevat uimaan vain ihmisen mukana. Emme ole halunneet näitä tuohon uintiin kovasti patistaakaan, sillä jos ne siitä oikein pitäisivät, olisi meillä järven rannalla asuvina joka päivä märkiä koiria täällä. Päivittäinen märän koiran tuoksu kotona ja mahdolliset, tiheästä uinnista johtuvat riskit iholle ovat saaneet meidät jättämään koirien itsenäiseen uinti-intoon tähtäävät uintitreenit aika vähiin.

Kesästä 2021 jäi erityisellä lämmöllä mieleen viikottaiset kasvattituokiot. Laitoin kesän alussa kennelimme Facebookryhmään viikottaisia päiviä kellonaikoineen tarjolle kasvattien leikki-, koulutus- ja uintitapaamisille. Tarkoituksena oli tarjota tapaamisia niille, jotka kulloinkin paikalle pääsisivät ja ihan kivasti kyllä tapaamisissa väkeä kävikin <3 Iltatuokiot kuluivat jutellen, kuulumisia vaihdellen, valokuvia napsien ja joskus vähän herkutellenkin. Koirat saivat leikkiä, uida, opiskella ja suppaillakin sielunsa kyllyydestä. Kun kesä lopulta teki loppuaan ja koulujen alkamisen myötä tuli aika palata töihin, yksi harmittavin asia oli näistä tapaamisista luopuminen. Sovimme, että syys- ja talvikaudella tapaamme muutaman kerran, kun aikataulut ja säät ym. sallivat. 

Kesästä jäi mieleen myös sijoittamamme Luna-tytön hyvä näyttelymenestys. Neiti yllätti minut täysin serteillään, ropillaan ja Nord-sertillään <3 Se voitti jopa äitinsä Kitin useamman kerran.

Syksyä leimasivat Kitin juoksujen alun ajankohdan jännittäminen ja uuden pentuperheenjäsenen elämän alkutaipaleen seuraaminen. Lokakuussa matkasimme maailmanvoittajanäyttelyyn Brnohon, Tsekkiin. Siellä menestys oli niin huikea, että en onnen itkuilta välttynyt. Manna (Nugadogin Gypsy Queen) voitti maailmanvoittajatittelin kolmatta kertaa! Tyttö on voittanut sen kilpailun nyt joka kerta, kun se on siihen osallistunut! Maailman juniorivoittajatitteli tuli mustissa nartuissa puolestaan Nugadogin Lady Tremainelle, eli sijoitustytöllemme Lunalle <3 Kasvattimme Nugadogin Biccolo "Mizi" voitti veteraanimaailmanvoittajatittelin muun värisissä ja Kitistäkin (Mannan tytär Biccolo Queen Aisleen) tuli Tsekin muotovalio. Koska neidillä oli jo muut tulokset ennestään, varmisti tuo valioituminen Kitille kansainvälisen muotovalion arvon :-) Mannasta tuli myös Tsekin muotovalio, Mizistä Tsekin veteraanivalio ja Lunasta Tsekin juniorimuotovalio. Eli voitte vain arvata, kuinka ylpeä omista pienistäni olin... <3 Matka oli muutenkin todella onnistunut. Meidän on Teemun kanssa todella helppo matkata noiden meidän pikinenien kanssa. Meillä siis tällä kertaa matkassa Kiti ja Luna. Manna ja Mizi tulivat paikalle omistajiensa kanssa. 

Loppusyksystä matkustin Emmin (tytärpuoleni) ja Lunan kanssa Tanskaan voittajanäyttelyviikonloppuun, mutta sieltä emme saaneet turkittoman junioritytön kanssa tällä kertaa muuta, kuin kokemusta. Matka Emmin kanssa oli ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme ja siitä tuli menestyksen puutteesta huolimatta ikimuistoinen.

Lokakuun 23.pv saimme odotetun uutisen: pentue, jota olin odottanut (kennel Damirazin), oli syntynyt ja siinä oli 2 tyttöpentua <3 <3 Näin siis varmistui, että meille tulee loppuvuodesta uusi perheenjäsen! Samana päivänä alkoi myös Kitin juoksu, jonka alun ajankohtaa olimme jännäilleet. Tämä jännäily siksi, että jos se olisi alkanut elo-syyskuussa, emme olisi tänä syksynä astuttaneet tyttöä. Mitä lähemmäs loppuvuoden kuukausia mentiin, sitä varmemmaksi tuli se, että perheet, jotka kovin olivat jo odottamassa seuraavaa Kitin pentuetta saisivat ilouutisia. Jotta ei olisi ollut mitenkään mitätön tuo päivä 23.10. alkoi samana päivänä vielä juoksu sijoitustytöllämme Pepillä, joka asuu Hämeenkyrössä. Tästä voimme laskea, että ensi vuoden huhtikuussa on hällä vuorostaan mahdollisesti aika tavata uutta poikakaveriaan, jota ei kyllä vielä tätä kirjoittaessa ole päätetty.

Kiti astutettiin 3.11.2021 ihanalla, ruskealla Väinö-pojalla. Pitkä ja jännittävä odotus sai alkaa. Odotusaikaa lievensi se, että saimme hakea uuden perheenjäsenemme Ruun (Damirazin Diiva Druu) luoksemme 11.12. Monet ovat kysyneet, miksi en odottanut Kitin pentujen syntymää ja jättänyt siitä itselleni mahdollista tyttöä. Syy on se, että en tykkää siitä, että omat, kotona asuvat koirani ovat samasta väriryhmästä ja näin ollen kilpailevat kaikissa näyttelyissä toisiaan vastaan. Päädyin siis etsimään yhdistelmää, jossa olisi arvostamiani koiria ja pyytämään siitä pennunostomahdollisuutta. Niin löytyi Ruu ja onneksi löytyi! Olen korviani myöden rakastunut meidän pikkutyyppiin <3

Tätä kirjoittaessa on vuoden kolmas viikko alkamassa ja 2.1.2022 syntyneet Kitin pennutkin jo kaksi viikkoisia. Saimme ihanat ja terveet 3 pentua ja IHKA ENSIMMÄISEN OMAN, RUSKEAN KASVATINKIN! Ruskea tyttö kantaa meillä työnimeä Rusina ja se tulee menemään sijoitusperheeseen Kuopioon. Sen musta sisko menee myös Kuopioon, eikä sarjan ainoa herrasmieskään kauas matkaa, sillä hän menee ihastuttamaan erään perheen elämää Leppävirralle :-) Malttamattomana odotan näiden kasvua ja kevään ensimmäisiä merkkejä. Jotenkin tämä korona-aika, joka töissä tuolla koulumaailmassa luonnollisesti vielä korostuu, on vienyt mehuja aivan erilailla, kuin perinteisempi elämänmeno. Mieli matkaa jo ensi kesään ja sen maailmanvoittajareissuun sekä ihaniin kasvattitreffeihin ja pikku-Ruun tuleviin suppailuretkiin Kitin mallia seuraillen. 

Kiitos, että olet mukana matkaamme seurailemassa ja ajatuksiani lukemassa!

9. touko, 2021

Takana on jo reilu vuosi koronan kanssa elettyä elämää. Se on aika paljon karsinut kaikenlaista harrastamista koirienkin kanssa. Viime kesänä päästiin kuitenkin edes parissa näyttelyssä käymään ja saatiin Kitikin siinä Suomen muotovalioksi. 

Syksyllä aloitimme aktiivisemmin toko:n treenailun, mutta jätimme sen sitten tauolle, kun tiineys eteni. Pentujen lähdön jälkeen olisi ollut kiva jatkaa treenejä, mutta niitä ei nyt ole ollut meidän seudulla tarjolla. Tavoitteeni osallistua toko:n alokasluokkaan keväällä 2021 jäi siis toteutumatta. No, tavoite ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään, se vain siirtyi.

Tytärpuoleni Emmi (16v.) aloitti Kitin kanssa treenaamaan agilityä huhtikuussa -21. Molemmat ovat lajin aloittelijoita vasta, mutta todella hyvin on treenaaminen ja opin kertyminen sujunut! Katsotaan, mihin tämä polku tuleekaan johtamaan :-)

Kitin ja Pepin pennut ovat jo 7-8kk ja hyvin on mennyt. Kaikki ovat saaneet elää terveinä ja kaikenlaiset peruselämäntaidot ovat karttuneet mukavasti. Molemmille pentueille olemme perustaneet WhatsApp-ryhmät ja keskustelu käykin hyvin vilkkaana. On ilo elää mukana lapsikatraiden arjessa <3 Pentutreffejä vietämme syksyn pentujen kanssa toukokuun lopulla. Jokainen pentu on ilmoittautunut mukaan. Siitä olen kyllä todella iloinen ja ylpeä!

Näyttelyt alkavat pikkuhiljaa taas toipua hiljaiselostaan ja niitä on tässä tullutkin ahkerasti katseltua. Meillä oli tarkoitus osallistua Euroopan voittaja-näyttelyihin (-20 ja -21), jotka oli suunniteltu pidettäväksi Slovakiassa ja Unkarissa toukokuussa -21, mutta ne peruuntuivat. Se kyllä harmitti. Nyt olen ilmoittanut Kitin Miljoonakoiraan Tuuriin sekä Kitin että tyttärensä Lunan (Nugadogin Lady Tremaine) Laukaalle näyttelyyn. Lisäksi olen tehnyt ilmoittautumiset maailmanvoittajanäyttelyyn Tsekkeihin. Jos näyttely toteutuu, pidetään se Brnossa syys-lokakuun vaihtteessa. Muita näyttelyitä katselemme hiukan fiiliksen mukaan. Suomesta Kiti ei oikein mitään enää tarvitse, niin nyt olen ajatellut keskittyä Lunan näyttelytaitojen opettamiseen. Onneksi neidin sijoituskoti on meidän lähellämme ja yhteistyö toimii moitteettomasti.

Tulevista pentusuunnitelmista voisi sen verran todeta, että tässä kuussa tein päätöksen luopua osaomistuskoirani "Tintin" käytöstä jalostukseen. Päätös syntyi yhdessä kasvattajan kanssa tehdystä arviosta. Vain vuosi sitten luovuin jalostuskäytöstä ihanan, ruskean "Minnin" osalta (terveys ei täyttänyt jalostukseen ajattelemiani kriteerejä) ja nyt luovuin Tintistä (ihana luonne, mutta ei ole sitä, mitä haen). Aivan ihania koiria kumpikin, mutta tällaista tämä on... Nämä ovat aina pieniä tappioita ja surullisia asioita, mutta näin haluan toimia ja tulen jatkossakin toimimaan. Kaikkia omistamiaan koiria ei ole mieltä käyttää jalostukseen vain siksi, että siihen on mahdollisuus. Tulevaisuuden pentusuunnitelmat nojaavat siis tällä hetkellä Kitin, Pepin ja Lunan varassa. Kitin seuraava pentue ajoittunee vuodenvaihteen tienoille (21/22), Pepillä saatan teettää pentueen keväällä -22 ja Lunan vuoro tulee, mikäli terveystulokset tulevat olemaan kaikin puolin ok, alkuvuodesta/keväällä -23. Uroksen etsinnät kaikkiin näihin pentueisiin ovat nyt jo käynnissä, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Pentujen odottajia on nyt jo mukana jännittämässä tulevia aikoja.

Kiti täyttää ensi kuussa kolme vuotta ja minulle on alkanut viritä ajatus ja halu ostaa perheeseemme toinen mittelityttö. Näissä prosesseissa kiireellä ei saavuteta mitään hyvää, joten katsotaan, milloin ovestamme lopulta tepastelee pieni mittelinpittelityttö <3 Jos sopivaa pentua ei löydy, on aina mahdollista, että pentu löytyy omista, tulevista kasvateista... katsotaan, miten lopulta käy.

Hovarteillamme, Otolla ja Lotalla on kaikki hyvin myös. Syksyllä tarkastutin Lotan hampaat röntgenissä ja siitä saimme löydöksen haljenneesta hampaasta. Se poistettiin leikkauksella onnistuneesti, eikä mitään komplikaatioita esiintynyt. Neiti porskuttaa jälleen, kuin nuori tyttö, vaikka täyttää elokuussa jo 11v.

Näillä äitienpäiväisillä tunnelmilla lähdemme kohti kesää. Laittelen tänne taas kuulumisia, kun niitä on kertynyt. Hyvää kesää kaikille <3

15. syys, 2020

Kitin progetestit johtivat lopulta oikean astutusajankohdan haarukointiin ja kyläilyyn uean Konstan luona. Tämä visiitti johti siihen, että 9.9. tiineysultrassa käydessämme saimme kuulla, että vatsassa möllöttelee ainakin 3 pikkuista 🙂🙂🙂 Ihana juttu! Vaikka niitä tulisi vielä muutama lisääkin, olisi kaikille jo kodit odottamassa.

Pentujuttuihin saimme uutta pontta Pepinkin (Nugadogin Jisleen) puolesta, kun emäntänsä ilmoitti 29.8., että neidin juoksu on alkanut! Pepistä otettiin progesteronihormonikokeet niin, että saatoimme sitten niiden perusteella lähteä oikea-aikaisesti Tampereelle. 11.9. Peppi ja Touho (Damirazin Lumen Luoma) sitten saivatkin toisensa ensimmäisen kerran ja toisen kerran seuraavana päivänä. Nyt sitten jännittelemme nelisen viikkoa odotellen tiineysultran (12.10. maanantaina) tulosta. Pidelkäähän peukkuja 👍

Hovawart-rintamalta saimme kivoja uutisia, kun Nugadogin Qwerty, alias Vertti kävi luonnetestissä tuloksella +144p. Onnea Vertin perheelle!

15. syys, 2020

Hertan sairausdiagnoosiksi varmistui myöhemmin hyvin harvinainen syöpämuoto: Nasaalinen lymfooma. Mitään ei ollut tehtävissä :`(

Kiitos Hertan perheelle tytön hyvästä hoidosta ja voimia valtavaan suruun 💔

8. elo, 2020

Nyt on käyty Kitin kanssa jo parit progetestit. Vielä eilenkin tulos oli alle 1, eli ensi viikon loppupuolta ennustelen astutusreissun ajankohdaksi. Otetaan kuitenkin vielä yksi näyte, ettei sitten turhaan ajella. On nämä jännittäviä aikoja 🙂

Tarkemmin näistä puuhistamme voit lukea Kitin pentupäiväkirjasta.